Always One Step Too Far

Syksyn pahin kiire alkaa jo helpottaa ja bloggailuunkin olisi taas enemmän aikaa, vaan kun muistaisi oikeasti kirjoittaakin. Jokaisessa suomenkielisessä blogissa tuntuu olevan se ongelma, ettei se kuitenkaan koskaan mihinkään vie. Omien blogien kohdalla se nyt varsinkin pitää paikkansa, mutta en kyllä muista yhtään jonkun muunkaan suomenkielisen kirjoittamaa blogia, joka olisi jotenkin inspiroiva tai mielenkiintoinen. Varsinkin suosituimmat blogit tuppaavat olemaan sellaista pahvista turhuutta, että väkisinkin miettii onko tässä mitään järkeä.

Ykkösblogini on englanniksi eikä siltä seuraajia puutu, mikä on sinänsä ihan hauska asia. Ei ainakaan tarvitse haaveilla uusista lukijoista, kun tietää, ettei se tunnu yhtään miltään. Tätä blogia aloittaessani tuumin homman kuivuvan varmaan aika nopeasti kokoon ja näinhän se taas vanhaan tuttuun tapaan menee. Eipä sillä, tavoitteet eivät ole korkealla ja mitä sitä nyt yhdestä blogista sen enempää välittäisi. Tarkoitus on kuitenkin vielä jatkaa, ihan vain koska aloitettua ei parane jättää kesken vain koska homma ei luista. Silti aika noloa, että perustin blogin juuri Bloggeriin.

Mitä velvollisuuksiin yleisesti tulee, niin ei ehkä liian hyvin mene. Tutkimus- ja luentopäiväkirjoja on edelleen kasassa vaikka ja kuinka, jonka lisäksi pitäisi tällä viikolla kirjoittaa yksi sisällönanalyysi, lukea ranskan kokeeseen (tai lukea ja lukea, mutta), aloittaa kaupunkisosiologian esseetä ja vähän kehitysmaatutkimuksen tehtäviäkin. Siivota pitäisi myös, mutta se nyt ei oikein mene tekemisestä.

Viime päivät ovat kuluneet haastattelua tehdessä ja litteroidessa, tenttiin lukiessa (uudella tekniikalla) ja tehtäväpinoa ihmetellessä. Sunnuntaille sattui taas zombiepäivä naapurien takia, enkä siis pystynyt tekemään mitään. Hassua kun joskus kesätöissä kuvittelin kroonisen väsymyksen olevan valittamisen arvoinen asia, vaikka silloin kaikki velvollisuudet liittyi käytännön tekemiseen. Eikä väsymys nyt muutenkaan ole mitään vaikka masennukseen verrattuna, että sekin vielä.

Tänään on nyt kuitenkin tarkoitus kertailla ranskan sanastoa keskiviikon koetta varten ja toivottavasti saada edellinen luentopäiväkirja poliittisesta sosiologiasta kirjoitettua ennen huomista luentoa.