Always One Step Too Far

Syksyn pahin kiire alkaa jo helpottaa ja bloggailuunkin olisi taas enemmän aikaa, vaan kun muistaisi oikeasti kirjoittaakin. Jokaisessa suomenkielisessä blogissa tuntuu olevan se ongelma, ettei se kuitenkaan koskaan mihinkään vie. Omien blogien kohdalla se nyt varsinkin pitää paikkansa, mutta en kyllä muista yhtään jonkun muunkaan suomenkielisen kirjoittamaa blogia, joka olisi jotenkin inspiroiva tai mielenkiintoinen. Varsinkin suosituimmat blogit tuppaavat olemaan sellaista pahvista turhuutta, että väkisinkin miettii onko tässä mitään järkeä.

Ykkösblogini on englanniksi eikä siltä seuraajia puutu, mikä on sinänsä ihan hauska asia. Ei ainakaan tarvitse haaveilla uusista lukijoista, kun tietää, ettei se tunnu yhtään miltään. Tätä blogia aloittaessani tuumin homman kuivuvan varmaan aika nopeasti kokoon ja näinhän se taas vanhaan tuttuun tapaan menee. Eipä sillä, tavoitteet eivät ole korkealla ja mitä sitä nyt yhdestä blogista sen enempää välittäisi. Tarkoitus on kuitenkin vielä jatkaa, ihan vain koska aloitettua ei parane jättää kesken vain koska homma ei luista. Silti aika noloa, että perustin blogin juuri Bloggeriin.

Mitä velvollisuuksiin yleisesti tulee, niin ei ehkä liian hyvin mene. Tutkimus- ja luentopäiväkirjoja on edelleen kasassa vaikka ja kuinka, jonka lisäksi pitäisi tällä viikolla kirjoittaa yksi sisällönanalyysi, lukea ranskan kokeeseen (tai lukea ja lukea, mutta), aloittaa kaupunkisosiologian esseetä ja vähän kehitysmaatutkimuksen tehtäviäkin. Siivota pitäisi myös, mutta se nyt ei oikein mene tekemisestä.

Viime päivät ovat kuluneet haastattelua tehdessä ja litteroidessa, tenttiin lukiessa (uudella tekniikalla) ja tehtäväpinoa ihmetellessä. Sunnuntaille sattui taas zombiepäivä naapurien takia, enkä siis pystynyt tekemään mitään. Hassua kun joskus kesätöissä kuvittelin kroonisen väsymyksen olevan valittamisen arvoinen asia, vaikka silloin kaikki velvollisuudet liittyi käytännön tekemiseen. Eikä väsymys nyt muutenkaan ole mitään vaikka masennukseen verrattuna, että sekin vielä.

Tänään on nyt kuitenkin tarkoitus kertailla ranskan sanastoa keskiviikon koetta varten ja toivottavasti saada edellinen luentopäiväkirja poliittisesta sosiologiasta kirjoitettua ennen huomista luentoa.

He Who Does not Work, Neither Shall He Eat

Älypäänä pidän neljää blogia samaan aikaan, joten tottahan joku niistä sitten kärsii. Suomeksi bloggaaminen nyt on muutenkin kyseenalaista, mutta vielä kun tietää miten paljon tämänkin blogin pitäminen kiinnostaa, niin voi vaan ihmetellä miksen suosiolla keskity muuhun. Vaan minkäs teet, tavoitteet on tavoitteita.

Viime viikkoina puuhaa on ollut niin paljon, ettei tälle blogille ole oikein ehtinyt antaa ajatustakaan. Tutkimuspäiväkirjoja, luentopäiväkirjoja ja erityisesti ranskan sanoja on riittänyt ja riittää edelleen vaikka koko muulle maailmalle, eikä loputon työskentely tee hyvää motivaatiolle. Jotenkin en kuitenkaan jaksa ylläpitää sitä hyvää tapaa, että työskentely loppuu tiettyyn aikaan päivästä, jotta loppuilta on sitten vapaata. Iltakahdeksan ja -kymmenen välillä on loistavaa harjoitella vielä vähän epäsäännöllisiä verbejä tai joskus oikein reippaalla mielellä vaikka kirjoitella niitä päiväkirjoja.

Ensi viikot kuluvat kaikenmaailman kirjoituksia väkertäessä ja ranskan kokeeseen valmistautuessa. Ensi viikolla alkaa yksi kehitysmaatutkimuksen kurssi, jonka otan Helsingin avoimen kautta. Sosiologia on kyllä hyödyllistä, mutta mikään ei yllä mielenkiinnossa kehitysmaatutkimuksen tasolle ja harva kurssi ylipäänsä tuo sen kummempaa ymmärrystä maailmasta verrattuna tuohon aineeseen. Se huono puoli tuossa tulevassa kurssissa kuitenkin on, että siihen kuuluu kolme esseetä, joitain tehtäviä ja vielä yksi kirjatentti, johon tuleva materiaali on arvatenkin taas järjettömän vaikeaa. Vaan mitäpä pienistä ja turha kevättä vielä on hermoilla.

Uudenvuodeenlupauksiin kuului yhden novellin ja yhden lyhärin käsikirjoituksen kirjoittaminen, eli nekin pitäisi näihin hupeneviin viikkoihin vielä saada tungettua. Käsikirjoitukseen on jo idea ja arvioitu sivumäärä on jotain kymmenen luokkaa, joten sitä ei ainakaan ole syytä lykätä paljon myöhemmäksi. Tavallisesti olen kyllä suorittanut viimeisiä uudenvuodenlupauksia vielä muutama tunti ennen vuodenvaihdetta, mutta jospa ei tänä vuonna.

Nyt marraskuussa olisin halunnut osallistua NaNoWriMoon (National Novel Writing Month), mutta ei sille kyllä mitenkään ole aikaa. Ehkä ensi vuonna sitten ja onhan noita muitakin kirjoitushaasteita tarjolla, ihan jo omastakin takaa. Sitä paitsi kirjoittaisin tässä vaiheessa mieluiten käsikirjoituksia muutenkin.