Rakastan kieliä ja yksi harvoista innostavista ajatuksista tulevaisuuden suhteen on omata joku päivä hyvä kielitaito. Jos kieliä oppisi hetkessä, osaisin nyt sujuvasti englantia, ranskaa, espanjaa, swahilia, latinaa, arabiaa ja hepreaa. Harmikseni osaan käytännössä vain englantia. Pari lukion espanjan kurssia tuli suoritettua, mutta siitä on vielä pitkä matka oikeaan osaamiseen.
A-ruotsia opiskelin 8 vuotta, kuitenkaan mitään varsinaista osaamista saavuttamatta. Ruotsia puhuvat sukulaiset ja ruotsinkielisillä alueilla oleskelu on ihan yhtä tyhjän kanssa, kun kyseistä kieltä ei kumminkaan tarvitse missään, eikä se edes kuulosta tai näytä hyvältä. Turhan takia opiskelu ei innosta, mutta vielä pitäisi petrata sen verran, että pääsen yliopiston pakollisesta ruotsista läpi. Käytännössä kaikkihan on kyseissä kielessä ihan nollatasolla, joten saa nyt nähdä mitä mukamuka-osaamista sen pakollisen kurssin suorittamiseen tarvitaan.
Äidinkieleksi osui tietysti suomi, mikä on varsinainen pettymys ja oikeastaan syy olla edes yrittämättä saavuttaa elämässä mitään mielenkiintoista. Vaan koska muitakaan hyviä vaihtoehtoja ei ole, täytynee unohtaa moiset epäonnettomuudet ja uskoa siihen, että vielä joku päivä voin ihan oikeasti osata puhua jotain kieltä. Tai ainakin englantia.
Tänään ajattelin kuitenkin keskittyä ranskaan. Aloitin sen vasta pari viikkoa sitten yliopiston alettua (vai oliko se viime viikolla?), joten tätä huonompi ei oikeastaan voisi ollakaan. Toisaalta, näinkin pienellä sanavarastolla osaan jo varmasti paremmin ranskaa kuin suurin osa maailman ihmisistä, mutta ei se kyllä pahemmin mieltä lämmitä.
No kumminkin, parissa vuodessa pitäisi saavuttaa vähintäänkin B1/B2-taso ja siihen B2:een taitaa kiinnostus jäädäkin. Siinä kohtaa voi jo sentää myöntää kieltä puhuvansa, vaikka tekisi kyllä mieli sanoa, ettei B2 ole mitään, ainakaan englannin perusteella. Mutta unohdetaan se.
Parissa viikossa on nyt jo jotain ihan perusteellisimpia perusteita opittu, eli tervehdyksiä, numerot 20:een asti ja lyhyitä itsensä esittelyitä ymmärtää aika helposti. Ääntäminen nyt tietenkin on ihan surkealla tasolla, mutta kai se tästä. Tunneilla onnistun tietenkin aina istumaan joidenkin vanhojen tekijöiden viereen, joten paritehtävät on tuon ääntämisen takia vielä tavallistakin toivottomampia. Eipä sillä, virheiden tekeminen ei harmita ja vähä vähältä sitä jotain oppiikin.
Tällä viikolla aion käydä vielä kaikkea jo opittua läpi, nuo numerot ainakin, opetella vähän verbien taivutusta, käydä kirjan tekstejä läpi ja opetella sanastoa. Sitäkin tärkeämpää voisi kuitenkin olla keksiä hyviä käytännön tapoja oppia ranskaa ja etsiä netistä joitain hyviä sivustoja ranskan opetteluun. Kappalesanastoa voisin vaikka huvikseni kirjoittaa flash cardeille. Kirjoitan noista eri oppimistavoista vielä myöhemmin, kun olen hahmotellut, miten toimin juuri ranskan suhteen.
No comments
Post a Comment